Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa kun koko kaupungin keskusta muuttuu yleiseksi festivaalialueeksi. Hyviä puolia on ainakin se, että monet kadut on suljettu autoilta ja joka paikassa velloo hyväntuulisia ihmisiä, jotka spontaanisti juttelee toisilleen ja on "samalla puolella". Huonoina sitten se, että kun massat poistuu niin kaupunki on totaalikrapulassa: lasia ja roskia joka puolella ja tämän aamun työmatkankin väistelin lätäköitä..jotka ei valitettavasti olleet vettä.
Mutta aloitetaanpas alusta.
Heti kun Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa, sanoin kotona että maanantaina joudunkin sitten varmaan tuplasti töihin. En ollut väärässä. Pomon puhelin ja sähköposti oli alkaneet laulaa jo yöllä kun media, kansalaiset, eri tahot ottaa yhteyttä kuka mistäkin syystä. Yhteisenä nimittäjänä kuitenkin kultajuhlat ja niiden järjestäminen.
Aamulla kun itse pääsin työmaalle, oli sähköpostissa jo odottamassa Jääkiekkoliiton yhteystietolista. Heillä oli just meneillään kokous Kultajuhlien järjestelyistä. Sitten vaan nopeasti viestiä kokoukseen, että miten järjestelyt etenee, miten me voimme olla avuksi. Meidän yksikön johdolta tuli myös selvä tehtävänanto mulle ja työkaverille: huolehtikaa torille vessat ja turva. Selvä.
Eiliseen päivään mahtuikin sitten paljon paikasta toiseen juoksentelua ja puhelimen pirinää. Itseasiassa sitä mun mielestä tuottajan työ parhaimmillaan ja pahimmillaan: yllättäviä tilanteita ja nopeita päätöksiä joita on tehtävä.
Puolen päivän aikaan kävin ottamassa Kaupungintalon parvekkeelta (joka juhlan ajaksi oli varattu Jääkiekkoliiton pampuille) kuvia Kauppatorista, jossa ei lavasta vielä ollut tietoakaan ja ainoat paikalla parveilevat ihmiset oli torimyyjiä ja niiden asiakkaita. Neljä tuntia myöhemmin lava oli jo pystyssä, banderollit paikoillaan ja tori täyttymässä ihmisistä suomenlippuineen.
Ihan tyhjästä tälläistä juhlaa ei tietty tarvinut nyhjästä eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Kyllähän alueelle oli laadittu etukäteen kartta ja suunnitelmat, mutta on päivänselvää että tälläistä kansanjuhlaa, johon pääsyä ei voida rajata ja rajoittaa, ja johon tulee kymmeniä tuhansia ihmisiä (paikalla oli arvioiden mukaan 100 000 ihmistä) ei voida toimia ihan kaikkien sääntöjen mukaan. On vaan tehtävä parhaansa siinä lyhyessä ajassa joka on. On kuitenkin ilo huomata, että muuten niin jähmeä ja ajoittain hidas byrokratia joustaa edes tälläisissä poikkeustapauksissa ja nämä harvinaiset enemmän tai vähemmän ex tempore -kemut saadaan järjestettyä.
 |
| Kadut ihmisille! Tyhjä Pohjois-Espa joka normaalisti on täynnä autoja. |
 |
| Aleksanterinkadun "festarialue". |
Olihan alueella liian vähän vessoja, mutta vaikka niitä oliskin saatu alueelle satoja lisää, olis tämä kaupunki silti lainehtinut kusessa seuraavana aamuna: Ihmisiä oli vaan NIIN paljon. Ja olishan paikalle tarvittu lisää järkkäreitä ja turva-aitoja jne (jos olisi edetty ns. normaalien suurtapahtumamääräysten puitteissa), mutta tämä on ehkä niitä harvoja juhlia ja tilaisuuksia, missä pitää voida edes vähän luottaa siihen, että ihmiset on kaikki "samalla puolella" eikä rähinöintiä synny. Enemmän rähinöintiä syntyisi varmasti siitä jos mitään ei järkättäisi.
Meidän työpaikka on kivasti Kauppatorin kupeessa ja ikkunasta on mitä parhaimmat näkymät torille ja lavallekkin jos oikein kiikaroi. Päivän mittaan oli hauska seurata kuinka tori pikkuhiljaa täyttyi ja kuuden aikaa ihmisiä tuli jo loppumattomana virtana ja porukkaa kiipeili kuka missäkin.
Mietin niitä, jotka oikeesti oli seisoneet aitojen edessä jo tuntitolkulla (tosin niinpä itsekkin vuonna -95 olin jo hyvissä ajoin roikkumassa aidoissa kiinni ja varmistamassa itselleni eturivin paikaaa) ..että toivottavasti siellä eturivissäkin säilyy mieli yhä korkealla ja jaksetaan odottaa ihmisiksi. Tuottajana sitä tietty käy kaikki pahimmat skenaariot mielessään läpi. Tälläisessä tilanteessa ei kuitenkaan tietyssä vaiheessa enää auta muu kun realata ja luottaa että kaikki menee hyvin.
Ja niinhän me sitten lopuksi tehtiin. Ja ainakin se fiilis mikä torilla näkyi ja kuului välitti viestiä siitä, että kaikki meni hyvin.
Meidän työpanoskin jäi sitten loppupeleissä odotettua pienemmäksi, koska koko setti oli tosi hyvin juhlan päätoteuttajana olleen Eastwayn hallussa. Me oltiin vähän niinkun back uppina. Itse hommailin muutamaa videonpätkää screenille ja työkaveri piti yleisellä silmällä aluetta, turvallisuus-seikkoja ja yleistä järjestäytymistä. Myös tiedonjakelussa me toimittiin linkkinä HSL:n, Kaupungin viestinnän ja muiden tahojen välillä.
Mutta olipahan kemut! Ens vuonna me ollaankin sitten mukana järkkäämässä kisoja täällä Helsingissä...eli lisää jääkiekkokulissien kuhinaa luvassa vuoden päästä!
