Marraskuu on kiva kuu.

Kuka voi väittää, että marraskuu on tylsä ja synkeä eikä silloin tapahdu mitään kivaa (paitsi ehkä erinäisiä pakkojouluja)? Mun mielestä ainakin meitä pääkaupunkiseutulaisia hemmotellaan jos jonkinlaisilla tapahtumilla ja festivaaleilla. Meillä on Liikkeellä Marraskuussa -nykytanssifestivaali, Helsingin lyhyetelokuvafestivaali, sekä ihan piakkoin starttaava Baltic Circle - kansainvälinen teatterifestivaali. 

Minun sydän sykkii tietty erityisesti Balticille ja Q-teatterille, koska siellä pienessä Tunturikadun toimistossa on tullut istuttua läpi muutamia vuosia ja festivaaleja. Tiiviissä tunnelmassa tietokoneet saatiin jotenkuten ahdettua pöydän eri nurkkiin ja tiiviissä tunnelmassa ja porukassa syntyi myös mitä loistokkaammat läpät ja inside -huumori. Se oli työntekoa hauskimmillaan! Jos meininki ja melu yltyi liian kovaksi (ja nyt varmaan joku siitä porukasta sanoisi, että meikäläinen oli yksi olennainen osa melua tuottavista lähteistä), tai piti oikeasti keskittyä tiedottajan hommiin, hain Q:n kellarin työpajalta eri hyvät kuulosuojaimet, jotka päässä nakotin sitten omassa hiljaisuudessani ja äänikuplassani. Ihan hyvin valmistui tiedotteet silläkin tapaa.

kuva: Yehia Eweis

Baltic Circle esittelee teatteria myös Suomen rajojen ulkopuolelta ja olen kyllä varmaan elämäni mielenkiintoisimpia esityksiä nähnyt sillä festivaalilla. Erityisesti mieleen on jäänyt jo vuosia sitten festarilla esiintynyt Kate Pendry esityksellään Peepshow Marilyn. Siellä se tyyppi jutteli yleisölle, eräässä töölöläisessä yksityisasunnossa, Marilyn Monroe- peruukissa ja valkoisessa leningissä, kroppa lävistettynä ongenkoukuilla. Kuulostaa ehkä kahjolta mutta olin silti vaikuttunut.

kuva: Marius Waltz

Tuotantopuolella omia pikku haasteita tuli myös vastaan jos jonkinlaisia. Kun esiintyjäryhmät reissaavat rekvisiittoinen Suomeen kuka mistäkin, oli yhtenä jännitysmomenttina jo se, ehtiikö kaikki esiintyjät maahan ennen esityksen alkua. Vähän eksoottisempia haasteita toi eteen itse esitysten vaatimat rekvisiitat. Muistan eräänkin ryhmän, jolle me oikeasti etsittiin esitystä varten kiimaista oriponia. En enää muista miten tilanne loppupeleissä ratkesi, mutta ilman ponia taidettiin jäädä.

Kuva männävuosien BC -klubilta. Mukana  myös allekirjoittanut, joka tekee ilmeisesti jotain " tosi hyviä" mooveja tanssilattialla. kuva: Krista Keltanen.

Jotta ei menisi taas ihan menneiden muisteluksi, niin käykää ihmeessä itse tsekkaamassa tarjonta! Itse tartuin nettisivujen perustella ainakin Andrei Andrianovin ja Oleg Soulimenkon Made in Russia -esitykseen (josta allaoleva kuva) ja olisi kiva käväistä myös 19.11. festivaalibrunssilla fiilistelemässä Q-teatteria ja tsekkaamassa näkyykö tuttuja. Ehkä törmätään siellä!

kuva: Dieter Hardwig

In other words: November may be dark and cold, but we are lucky to have all kind of great events in Helsinki that time. The most important of them for me is Baltic Circle -  international theatre festival, because I used to work there.

We had a small office full of great people working there, and I saw a lot of interesting performaces from all around the Europe. Now it´s time to take part to the festival just as an audience member, but I still expect nothing less that to see great contemporary theatre! 

Rakkautta, anarkiaa ja menneiden muistelua

Vaikka nykyään istunkin mukavasti omassa työhuoneessa, työaikani ovat suht inhimilliset ja olen kaksi viimeisintä kesää nauttinut ensimmäistä kertaa oikeasta kesälomasta, vajoan silti aina välillä menneiden nostalgiseen muisteluun. Täytyy muistaa juurensa. Juuret vie niihin tapahtumiin, joiden kautta tähän on tultu, ja joiden kautta tärkeimmät opit on haettu. 

Nämä loistavat kuvat Ville Tiihosen tekemiä tämän vuoden R&A -festivaalille

Minun työhistorian tärkeimmät oppitunnit on käyty festivaaleilla. DocPoint kansainvälinen dokumenttielokuvafestivaali, Baltic Circle kasainvälinen teatterifestivaali ja tänään käynnistyvä Rakkautta ja Anarkiaa.

Näitä kaikkia festivaaleja yhdistää minun muistoissani täyteen ahdettu pieni toimisto jossa tapellaan tietokoneista ja ylipäätään elintilasta, kaaoksiset pitkät työpäivät, vähintään parit hermojen menetykset per festari, kahden viikon valvomiset putkeen ja leffojen sirrittäminen silmät ristissä väsymyksestä, joka joskus johti myös satunnaiseen nukahtamiseen teatterisalissa.



Kuva: Ville Tiihonen


Yhtä lailla näitä festareita yhdistää myös mahtavat työporukat, joissa on hyvin vahva me-henki, yht äkkiset onnenhetket, jolloin työ ei oikeastaan tunnu edes työltä, lukuisat kantapään kautta oppimiset ja putkeen valvottu kaksiviikkoinen, jossa ei ole muuta elämää kuin festivaali... ja se tyhjyyden tunne, kun festari on ohi ja festivaalikuplasta pitäisi palata takaisin normielämään. Ja kuinka se aina tuntui niin vaikealta.

Kuva: Ville Tiihonen

Mun mielestä pitäisi olla pakollista kaikille tuottajaksi haluaville tehdä ainakin parit festarit. En olisi nyt tässä jos en olisi ollut ensin siellä. Ja jotta muistaisin mistä olen oppini hakenut, nakottaa huoneessani edelleen käsinmaalattu käyntikorttini DocPoint -ajoilta. Harvoimpa tulee töissä enään maalailtua vesiväreillä työkavereiden kanssa.

Vuoden 2003 DP:n visuaalisen ilmeen suunnitteli Jarno Koponen

Ah miten välillä kaipaankaan sitä hulvantonta meininkiä! Nyt, kun kaiken sen kaaoksen ja rättiväsymyksen on aika jo sopivasti kullannut.

Mutta hei jengi, tänään alkaa siis R&A. Menkää, menkää, menkää! Leffatärppejä en tässä anna, koska tarjontaa on joka lähtöön, josta sinäkin varmasti löydät omasi.




Kuva: Ville Tiihonen


Ja loppuun pakko kiittää kaikkia teitä, jotka olette minun kanssa kulkeneet yhdessä samoja festaripolkuja! Olen tänään nostalgisissa fiiliksissä :)

In other words: Today I´m feeling nostalgic. I started to think about my roots: the festivals where I have learned so much and which are the reason why I am here today. And so my mind wanders to  DocPoint - International Documentary Film Festival, Baltic Circle International Theatre Festival, and  Helsinki International Film Festival, which starts today. Now it´s easy to remember all the good stuff, like great people to work with, work which even doesn´t feel like work, and empty feeling when everything is over.

But it was also full booked small offices, without a seat or a computer of your own, two weeks without sleep and at least two nervous breakdowns per festival.

Anywqy, I miss those days, and appreciate all the things I have learned. Today I have to say: DocPoint, BC, R&A and all the people I have worked there with: I really owe you one! 

Flow festarit 4-vuotiaan silmin

Tänään olin Flow festareilla äipän kanssa, koska se pääsi sinne töiden kautta. Mä pääsin ilmaiseksi koska olen lapsi. Flowssa kokoontuu kaikki hienot ihmiset ja mä valitsinkin päälle mun hipsteri-aurinkolasit, niihin sopivat helmet ja mustan t-paidan. Olin cool.

Siellä oli kiva lastenalue, jossa oli hauska tunnelma ja musiikkia ja istumapaikkoja. En tykännyt kun joka paikasta sai sushia tai omituisia salaatteja eikä siellä ollut mitään kunnon syötävää mulle.

Musiikki oli hyvää ja tykkäsin varsinkin Sly and  Robbiesta kun ne soitti reggaeta. Äiti vaan tunki kokoajan kuulosuojaimia mun päähän enkä kuullut kunnolla. Kuudelta iso ja ruma järkkäri tuli ajamaan meidät ulos, koska lapset ei saanut olla Flowssa sen pidempään. Mä olisin kyllä mahtunut joukkoon pitempäänkin.

Lastaan vapaasti kanavoinut: Susa

In other words: Went to Flow festival with my daughter yesterday. She liked the music and was very cool.

Vroom vroooommm!

Lauantaina kävin tsekkaamassa Helsinki Bike Shown.

Bike Shown tapahtumapaikkaa on väännetty pitkään ja hartaasti ja sen verran mulla on näppini pelissä näissä kinkereissä, että eri paikkoja ollaan haravoitu tapahtumajärjestäjän kanssa yhdessä koko viime talvi. Monen mutkan ja vaihtoehdon kautta päädyttiin sitten Tokoinrantaan.

Mun mielestä  choppereiden ride in -tapahtumalle tuo Huvilateltan hiekkakenttä toimi tosi hyvin. Viime vuonna tapahtuma oli Rautatientorilla ja se on ylipäätän tapahtumapaikkana tosi meluisa ja rauhaton. Chillissä puistoympäristössä komeita prätkiä pääsi tsekkailemaan rauhassa, eikä taustalla soiva rokkenrollikaan hukkunut liikenteen meluun, ja se on hyvä se!

Hienoimmat prätkät palkittiin ja yleisö sai myös äänestää suosikkiaan. Tää oli mun:

Pyöristä löytyy jos jonkilaisia yksityiskohtia.

Myös rakenneltuja fillareita oli parkkeerannut paikalle.

Kuka voi väittää ettei chopperitkin ole taidetta? :)

Ehkä ensi vuonna mullakin on jo prätkäkortti....

In other words: On Saturday I went to see the coolest choppers in Helsinki Bike Show. Maybe next year I´ll be riding a bike of my own..

Kuvatunnelmia Helsinki-päivästä

Poden vieläkin jonkinlaista tapahtumakrapulaa Helsinki-päivän jälkeen, ja toisaalta taas kerrottavaa olisi vaikka kuinka. Ajattelin kuitenkin laittaa tähän vaan joitain kuvia (kuvat by Larsson, Eki ja Kimmo Brandt) ja ne puhukoon puolestaan, minun vain vähän avustamana. 

Helsinki-päivä oli muun muassa:

Espan puisto täynnä porukkaa...

..hyvää fiilistä ja iloisia ihmisiä...

..vuoden Helsinkiläinen urheilija, joka ei kai esittelyjä kaipaa...

...eikä loistava Jenni Vartiainenkaan.

Oli myös urheilulajeja Töölönlahdella....

....hedelmäpuiden istuttamista Annalassa kaikkien kaupunkilaisten käyttöön...

....suurtapahtumia, niinkuin Radio Aallon Helsinki-päivän konsertti....



...sekä pienempiä tapahtumia, niinkuin Puu-Vallilan ihana Helsinki-päivä...

.....vanhoja autoja ja purjelaivoja...

....jonkkausta....



...ja designmarkkinoita...

.....valokuvausta vanhan ajan tyyliin (Atelieri O. Haapala)....

....sekä tuottajan liikutuksen hetkiä mustien lasien takana.

Kaikki sujui loistavasti ja sää suosi. Loppuillasta saikin sitten hyvillä mielin kippistellä mahtavien työkavereiden kanssa ensin popcorneilla...

..ja sitten jollain muulla.



Tämä produucceri kiittää ja kuittaa Helsinki-päivän osalta!

Minilomalla ennen H-hetkeä

Ensin kun mulle ehdoteltiin lyhyttä lomaa Tallinnassa, joka vaatisi yhden lomapäivän ottamista, ajattelin että ei ikinä tässä vaiheessa tuotantoa. Mutta kun kerran pakotettiin niin mikäs siinä sitten. Ja kyllä kannatti, unohtui hetkeksi kaikki työasiat!

Eli käväisin pienellä hermolomalla Tallinnassa, joka on muuten tällä hetkellä toinen Euroopan kulttuuripääkaupungeista yhdessä Turun kanssa.

Turussa on Logomo, ja Tallinnaankin on valmisteilla oma tapahtumakeskus vanhaan tehdasmiljööseen.

Kyseisen projektin tiimoilta mulla on Tallinaassa muutamia tuttuja, mutta etukäteen päätin tehokkaasti vältellä kaikkea työhön liittyvää ja olla ilmoittamatta mitään tulostani ja  keskittyä vaan..

lomailuun.

Mutta kuinkas ollakaan törmäsin kadulla Tallinnan kulttuuripääkaupunkihankkeen tuottajaan ja lopuksi päädyttiin sitten hankkeen yhden projektin avajaisiin. Ja ettei nyt ihan lomaillen pääsisi, niin Tallinnassa oli meneillään myös paikallinen Helsinki-viikko, eli Vanhakaupunki-päivät, jotka toimi hyvin samaan tapaan kun Helsinki-viikko ja -päivä. Torilla oli lava, jonka ohjelmaa yritin seurata ihan vaan puhtaasti yleisönä...joskin heti tuli vertailtua muun muassa järkkäreiden määrää torilla... vähän on eri asetukset siellä kun Suomessa.

Ne avajaiset, joissa oltiin oli aivan ihanat. Vanhan kaupungin kukkuloille oli avattu tosi persoonallinen ulkoilmakuppila, jossa oli esiintymislava, musiikkia ja ohjelmaa.

Ympäri tunnelmallista sisäpihaa oli ripoteltu vanhoja huonekaluja, eriparituoleja, kynttilöitä. Valitettavasti en jaksanut keskittyä kovasti kuvien räpsimiseen, eli todistusaineisto sieltä näyttää lähinnä tältä:

Mutta ah tulipas relattua! 

Ja hei, jos joku ei vielä muista niin Helsinki-päivä on tämän viikon sunnuntaina!!! Lisää siitä tulossa.

Be Distorted!

Helsinki-päivälle on löytynyt tanskalainen sisarus, nimittäin Distortion -festivaali, joka järjestetään Köpiksessä vuosittain kesäkuun alussa.

Synnytyskertomus Distortion  -festivaalilla on vähän erilainen kuin  Helsinki-päivällä. Helsinki-päivä on käynnistynyt Helsinki-seuran aloitteesta ja sitä  juhlittiin ensimmäistä kertaa vuonna 1959, alussa hyvinkin pienimuotoisesti.  Pikkuhiljaa vuosien saatossa Helsinki-päivä on paisunut valtavaksi tapahtumien kavalkadiksi ja sittemmin vielä Helsinki-viikoksi.

Distortion on syntynyt Kööpenhaminan yöelämä- ja klubiskenessä, ja alunperin sen tarkoitus olikin juhlistaa kaupunkinsa värikästä yöelämää. Pikkuhiljaa tapahtuma alkoi kasvaa. Ensin se laajeni eri  klubien järjestämäksi viiden päivän bileputkeksi, kunnes tänä päivänä festivaali käsittää yli 50 eri tapahtumaa ympäri kaupunkia, joita järjestävät ihmiset, yhteisöt, yhdistykset, kaupat, galleriat, klubit jne.

kuva:visitdenmark.com

Distortion -festivaali haluaa tutkia kaupunkitilan käyttöä ja tuoda ohjelmaa muuallekkin kuin perinteisille esiintymislavoille. Tapahtumapaikkana voi olla tavaratalo, museo, urheiluhalli, silta..mikä tahansa! Vuodesta 2005 lähtien festivaali on keskittynyt entistä vahvemmin ulkoilmatapahtumiin  ja fokusoitunut yöelämän juhlistamisen sijaan katujen elämän elävöittämiseen,  alueen ihmisten itsensä toteuttamana.

kuva:Tobias Holzer

Festivaalille  tunnusomaista onkin nykyään "block partyt" eli kokonaisia kaupunginosia, katuja, ja alueita suljetaan ja niille tuodaan musiikkia, nykytaidetta ja paljon monipuolista ohjelmaa. Festivaalilla ei ole yhtä ainoaa tapahtumapaikkaa, vaan juhlat ovat päivittäin eri alueilla, ja eri alueiden ohjelma vaihtelee järjestäjästä riippuen. Netin kautta kuka tahansa voi ilmoittautua vaikkapa blockpartyjen isännäksi, ja Distortion festariorganisaatio antaa järjestäjille tietyn tuotannollisen tuen. Alueesta ja järjestäjästä riippuen Distortion- festivaalin ohjelma voi olla vaikkapa paraati, bussibileet, katuralli, kirppis, musiikkia tai lähes mitä tahansa.

Helsinki-päivää rakennetaan hyvin samalla tavalla kuin  Distortion -festaria. Vaikka itse toiminkin koko homman tuottajana ja mulla on lusikkani jokaisessa sopassa, niin sen satapäinen ohjelma ei todellakaan ole ainoastaan minun oma luomukseni.




Helsinki-päivä Töölöntorilla. Osa Helsinki-päivää 2010. Pääjärjestäjänä Töölö-seura. Kuva: Marita Haukemaa


Helsinki-päivää ja sen sisältöä tehdään vahvasti  eri tahojen kanssa yhteistyössä. Näitä ovat, niinkuin Distortionissa; yhdistykset, yhteisöt, kaupat, seurat, kaupungin eri virastot jne jne.  Ja samaan tapaan kuin Distortionissa: periaatteessa jokainen yhteisö/yhdistys tms,  joka on innokas järjestämään tapahtuman ja jolla on siihen resurssit, saa siihen Helsinki-päivänä hyvät puitteet.

Helsinki Bike Show Rautatientorilla. Osa Helsinki-päivää 2010. Tapahtuman pääjärjestäjänä MMAF. Kuva : Kimmo Brandt

Helsinki-päivä muodostuu vuorovaikutuksessa monien tekijöiden kanssa. Minun hommani on lähinnä ottaa vastaan ideoita, jalostaa niitä yhdessä eteenpäin, heitellä lisää ideoita, ja saattaa eri toimijoita yhteen. Oma ideologiani on, että Helsinki-päivä on nimensä mukaisesti kaikkien helsinkiläisten (ja täällä vierailevien) juhlapäivä, ja sen sisältöä tehdään yhdessä. Ei ole olemassa mitään valmista kaavaa, millainen päivän pitäisi minäkin vuonna olla.

Helsinki-päivän karnevaalibileet Senaatintorilla. Osa Helsinki-päivää 2010. Pääjärjestäjänä Helsingin kaupunki. Kuva: Kimmo Brandt

En koskaan etukäteen tiedä millainen seuraavasta Helsinki-päivästä tulee, koska se muokkautuu aina ihan omanlaisekseen  kokonaisuudeksi. Sen verran voin tietysti jo tulevasta kesästä sanoa, että kauan ei tarvi enää arvuutella, on meillä jo aika hieno setti kasassa. Ensimmäiset ohjelmatiedot ilmestyvät nettsivuille http://www.helsinkiviikko.fi/ ensi viikolla.

Mutta sen verran kyllä kutkuttaa mielessä tuo Tanskan malli, että ehkä pitää joku vuosi tehdä opintomatka Distortioniin. Blockpartyja ympäri Helsinkiä eri kaupunginosissa...ei hullumpi idea tuleville vuosille!

kuva: copenhagennightlife.com