Stalkkausta

Tämä on se aamu kun voisin vaan ajella julkisilla ympäri kaupunkia ja väijyä ihmisiä. Ai miksikö? No siksi kun Helsinki-viikon lehtiliite, jota on täällä meillä hartaasti väännetty koko kevät, ilmestyi Metron välissä.

Eli kaikki pääkaupunkiseudulla liikkuvat: kannattaa napata liite mukaan! Ja mitä tähän mun väijymiseen tulee, niin mun mielestä on hauska tarkkailla ihmisiä ja sitä, miten ne ottaa vastaan tämän meidän tuotoksen: kuka lukee liitteen, kuka vaan selailee sitä, kuka nappaa sen laukkuun mukaan, kuka ohittaa sen täysin.

Helsinki-päivä ja -viikko näkyy sekä kuuluu jo muutenkin ympäri kaupunkia. Mainokset rullaa Adshelleissa, Lasipalatsin seinä on otettu haltuun ja Radio Helsinkiä kannattaa kuunnella H-hetkeen asti jos haluaa voittaa ilmaislippuja ja muuta mukavaa.

Täällä toimistolla ja omassa työarjessani lähestyvä tapahtuma näkyy juoksenteluna, kaoottisena työpöytänä, tunneskaalana joka vaihtelee minuutissa tyytyväisyydestä epätoivoon ja huoneeni ovella ramppaavina ihmisinä. Yöt menee aivotöitä tehdessä ja aamut käynnistyy kahviämpärillisten avulla. Nämä viimeiset viikot toivon aina, että olisin jossain liukuhihnatyössä, jossa kellään ei olisi mulle mitään asiaa ja saisin vaan rauhassa vaikka koota kuulakärkikyniä tai jotain. Mutta viimeistään sitten kun tapahtuma on päällä, muistan miksi alunperin olen tälle alalle tullut ja joka kerta kaivan vielä sen nenäliinapaketinkin esille. Sniff!

Halusin nähdä muutakin

Eilen hippastelin LeBonkissa----päiväsaikaan. Harvoin yökerhoissa käydessä (no harvoin niissä kyllä käynkään) tulee kiinnitettyä huomiota paikan sisutukseen tai muihin yksityiskohtiin. Miten se huomio kiinnittyykin aina johonkin muualle...? No, eniveis. Nyt sai katsella ihan rauhassa ympärillen ja tykästyin paikan ilmeeseen.

Tosin nuo rataspyörät joita siellä oli pöytiä myöten muistuttaa kovasti edesmenneestä Factorysta Pitkänsillan kupeessa..may he rest in Peace.. Siellä tuli nähtyä monta keikkaa ja ostettua tupakoita joita myytiin kappalehintaan kertakäyttökupista.

Factorystä takaisin LeBonkiin, jossa oltiin pällistelemässä julisteita.

Varmaan monet ainakin Pääkaupunkiseudun lukijoista muistaa tammikuussa bussipysäkeille ilmestyneen "Haluan nähdä muutakin" kamppiksen. Homman nimihän oli se, että taitelija Elisa Eriksson kävi miettimään että pystyykö yksityishenkilö ostamaan mainostilaa. Elisa perusti Facebookkiin sivuston, johon liittyi kymmenessä päivässä 3500 jäsentä. Jokainen sitoutui maksamaan mainostilasta muutaman euron, ja tällä yhteispelillä pysäkeille lanseerattiin "Haluan nähdä muutakin" kamppis, joka kertoi mitä kampanjaan osallistuneet ihmiset haluaisivat mainospaikoilla nähdä...ja se oli nimenomaan jotain muuta kun mainoksia.

Kuva:Elisa Eriksson

No, nyt tähän on sitten vastattu. Mediatilaa vuokraava JCDecaux on kutsunut kymmenen suunnittelijaa toteuttamaan "Haluan nähdä muutakin" -kamppiksessa esitettyjä toiveita. Tämä kamppanja kulkee nimellä
"Muutakin".

Visuaalisesti nuo "Muutakin" -julisteet oli ihan kivoja, mutta muuten koko hommasta tuli vähän ristiriitainen olo. Tietyllä tapaa on tietty hienoa, että iso yritys vastaa ja reagoi tällaiseen kansalaistempaukseen. Toisaalta taas mainosfirmalle olisi ihan idioottimaista olla tällaiseen tilaisuuteen tarttumatta. Ehkä ajatuksessa tökkiikin mulle just  se, että tällainen vastaiskukamppis valjastetaan heti ison mediayrityksen omiin tarpeisiin. Haluan nähdä muutakin -kamppis kun  keräsi suhteellisen paljon mediahuomiota ja siltä pohjaltahan on tosi hyvä jatkaa. Ja kun kerran haettiin vaihtoehtoja kaupalliselle viestinnälle, niin ehkä tää ei sitten ainakaan ole sitä "muuta"...koska kyseessä on JCDecauxin omat mainokset.

Niin..asioilla on puolensa ja puolensa. Hyvä juttu mun mielestä kuiteskin on se, että kaupunkitilassa ja -tilasta voidaan oikeasti käydä jonkinlaista vuoropuhelua. Ainahan nekään vuoropuhelut ei etene toivotulla tavalla mutta onneks niitä edes käydään.

Ja sitten haluisin päättää tämän postauksen kivoihin uima-allas -kuviin (aika pähee terassi LeBonkissa) ja maistuviin Macaronseihin..ihan vaan huvikseni  :)