Hyvää vappua kaikille teille ihkuille lukijoille!
perjantai 29. huhtikuuta 2011
Poreilevaa viikonloppua!
Tänään en jaksa enää miettiä ohjelmakarttaa, deadlineja, tiedotussuunnitelmaa tai budjettia. On päiviä, joina paahtaa vauhtia eteenpäin pysähtymättä ollenkaan, ja päiviä jolloin pidetään enemmän taukoja (kun tehdään töitä ..?) ja jutellaan (pelkästään..?) muistakin kun työasioista. Tämä on yksi jälkimmäisenä mainituista päivistä.
Hyvää vappua kaikille teille ihkuille lukijoille!
Hyvää vappua kaikille teille ihkuille lukijoille!
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Disainii..
Huh. Pienen tauon jälkeen back in business ja taas täyttä höyryä eteenpäin. Nyt on pakko hehkuttaa yhdestä hienosta tapahtumasta, jonka synnyssä mulla on vähän enemmänkin näppini pelissä.
Kaikki alkoi kolmisen vuotta sitten eräänä sunnuntaina kun kolme tyttöä istui kahvikuppien ääressä Cafe Engelissä ja höpötteli niitä näitä. Tytöt E ja T kertoilivat kokemuksia vuodesta Australiassa, ja minä kuuntelin kuola valuen juttuja Melbournen ja Sydneyn urbaanista kaupunkikulttuurista. Siellä on katukirppiksiä, kaupunkiviljelyä, myyjäisiä ja toreja vähän joka kulmassa ja olennaisena osana normaalia kaupunkikuvaa. Varsinkin erilaiset designmarkkinat ja -torit, jossa nuoret suunnittelijat saivat myydä tuotteitaan, oli tehneet vaikutuksen tyttöihin.
Juttu kääntyi siihen, kuinka olisi kiva saada samanlaisia tapahtumia ja elämää myös tänne Helsinkiin ja samalla ikuiseen haaveiluun siitä, kuinka olisi kiva pyörittää jotain omaa tapahtumaa tai firmaa.
En viitsi tylsistystyttää teitä yksityiskohtaisella kuvauksella lukuisista käynneistä Yritys Helsingin neuvonnassa, lukuisista puhelinsoitoista, papereiden, papereiden ja papereiden täyttämisestä, mutta kaiken tämän jälkeen syntyi Kulttuuriosuuskunta Kick!, jonka perustajakolmikko ovat nuo samaiset kolme tyttöä kahvikuppeineen Engelistä. Muut jäsenetkin löytyivät helposti kaveripiiristä.
Kick! täytti vastikään kaksi vuotta, sen jäsenmäärä on kasvanut ja toimialakin laajenemassa. Kickin! perustama tapahtuma, Lasipalatsi Design Markets, täyttää tänä kesänä kolme vuotta.
Lasipalatsi Design Markets, tai LDM, on ohjelmallinen myyntitapahtuma, jossa nuoret suunnittelijat, joilla ei vielä ole kivijalkaliikettä Bulevardilla, pääsevät myymään omia tuotteitaan.
Tapahtuma on vuosi vuodelta laajentunut sekä yleisömäärän että myyjien hakulomakkeiden suhteen. Tulevana kesänä LDM:n tuottaa Lasipalatsin Mediakeskus, mutta sitä seuraavalle vuodelle on Kickin! leirissä suuria (World Design Capital -aiheisia) suunnitelmia ja laajentumishaveita kokonaisvaltaiseksi festivaaliksi iltaklubeineen ja leffanäytöksineen. Ajatuksena on myös, että Kickin! äiti E täystyöllistäisi itsensä meidän Osuuskunnan pyörittämisellä. Syksyllä 2011 LDM saa myös pikkusiskon Seinäjoelle, jonka kulttuurielämän elävöittämiseksi töitä paahtaa myös kaksi Kickin! jäsentä.
Ne kolme tyttöä sieltä Engelin kahvilasta ovat edelleen Kickissä mukana, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Osuuskunnan perustamisen jälkeen on jokaiselle tullut yllättäviä käänteitä muussa työelämässä ja välillä homman pyörittäminen on ollut haastavaa. Kiireistä huolimatta Kickin tulevaisuus, ainakin meidän silmissä, näyttää valoisalta. Ja olen vakaasti sitä mieltä että sitten kun viidenkymmenen vuoden päästä istutaan (maataan) kahvikuppeinemme (lääkitykset kourassa) Engelissä (vanhainkodissa) niin voidaan ainakin myhäillä, että on sitä jotain saatu joskus aikaiseksi!
Kaikki alkoi kolmisen vuotta sitten eräänä sunnuntaina kun kolme tyttöä istui kahvikuppien ääressä Cafe Engelissä ja höpötteli niitä näitä. Tytöt E ja T kertoilivat kokemuksia vuodesta Australiassa, ja minä kuuntelin kuola valuen juttuja Melbournen ja Sydneyn urbaanista kaupunkikulttuurista. Siellä on katukirppiksiä, kaupunkiviljelyä, myyjäisiä ja toreja vähän joka kulmassa ja olennaisena osana normaalia kaupunkikuvaa. Varsinkin erilaiset designmarkkinat ja -torit, jossa nuoret suunnittelijat saivat myydä tuotteitaan, oli tehneet vaikutuksen tyttöihin.
Juttu kääntyi siihen, kuinka olisi kiva saada samanlaisia tapahtumia ja elämää myös tänne Helsinkiin ja samalla ikuiseen haaveiluun siitä, kuinka olisi kiva pyörittää jotain omaa tapahtumaa tai firmaa.
En viitsi tylsistystyttää teitä yksityiskohtaisella kuvauksella lukuisista käynneistä Yritys Helsingin neuvonnassa, lukuisista puhelinsoitoista, papereiden, papereiden ja papereiden täyttämisestä, mutta kaiken tämän jälkeen syntyi Kulttuuriosuuskunta Kick!, jonka perustajakolmikko ovat nuo samaiset kolme tyttöä kahvikuppeineen Engelistä. Muut jäsenetkin löytyivät helposti kaveripiiristä.
Kick! täytti vastikään kaksi vuotta, sen jäsenmäärä on kasvanut ja toimialakin laajenemassa. Kickin! perustama tapahtuma, Lasipalatsi Design Markets, täyttää tänä kesänä kolme vuotta.
Lasipalatsi Design Markets, tai LDM, on ohjelmallinen myyntitapahtuma, jossa nuoret suunnittelijat, joilla ei vielä ole kivijalkaliikettä Bulevardilla, pääsevät myymään omia tuotteitaan.
Tapahtuma on vuosi vuodelta laajentunut sekä yleisömäärän että myyjien hakulomakkeiden suhteen. Tulevana kesänä LDM:n tuottaa Lasipalatsin Mediakeskus, mutta sitä seuraavalle vuodelle on Kickin! leirissä suuria (World Design Capital -aiheisia) suunnitelmia ja laajentumishaveita kokonaisvaltaiseksi festivaaliksi iltaklubeineen ja leffanäytöksineen. Ajatuksena on myös, että Kickin! äiti E täystyöllistäisi itsensä meidän Osuuskunnan pyörittämisellä. Syksyllä 2011 LDM saa myös pikkusiskon Seinäjoelle, jonka kulttuurielämän elävöittämiseksi töitä paahtaa myös kaksi Kickin! jäsentä.
Ne kolme tyttöä sieltä Engelin kahvilasta ovat edelleen Kickissä mukana, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Osuuskunnan perustamisen jälkeen on jokaiselle tullut yllättäviä käänteitä muussa työelämässä ja välillä homman pyörittäminen on ollut haastavaa. Kiireistä huolimatta Kickin tulevaisuus, ainakin meidän silmissä, näyttää valoisalta. Ja olen vakaasti sitä mieltä että sitten kun viidenkymmenen vuoden päästä istutaan (maataan) kahvikuppeinemme (lääkitykset kourassa) Engelissä (vanhainkodissa) niin voidaan ainakin myhäillä, että on sitä jotain saatu joskus aikaiseksi!
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
Makeat avajaiset
Eileinen päivä oli kakkujen ja herkkujen täyttämä. Aamu alkoi vadelmakakulla, jonka työkaveri oli leiponut pitkältä sairauslomalta paluun kunniaksi. Kakku-teema jatkuikin sitten koko päivän. Mums!
Iltapäivällä olin Hauskoissa Pidoissa. Kaupungintalon Virka Galleriassa oli Nuorten Työpajojen näyttelyn avajaiset, tosi makeat sellaiset.
Näyttelyssä oli Kaupungin nuorten työpajojen (Mediakylpylä, Metallica-paja, Sininen Verstas, Woodoo-Werstas) taidonnäytteitä puutöistä pukuihin ja tarjolla olevat herkutkin nuorten itsensä leipomia. Kaikki ei tosin olleet syötäviä..
 |
Aika herkullinen tuoli |
Itsekin olen vanha Sinisen Verstaan kasvatti. Teatteriryhmä Comico Piccolossa tuli tutustuttua varsinkin nukketeatterin saloihin...ja sieltä on peräisin myös surkuhupaiset jongleerausyritykseni (kts. Monta palloa ilmassa).
Näitten kemujen jälkeen olikin sitten hyvä vyöryä takaisin toimistolle ja ottaa vielä santsilautasellinen aamuisen kakun jämiä. Ja sitten maha pullottaen työn touhuun.
P.S. Sinisen Verstaan kakkupiknikki Helsinki-päivänä Koffin puistossa!
P.S 2 Jos ihmettelette mihin hävisi osa kuvista edellisessä postauksessa, niin sanottakoon vaan, että jotain peruuttamatonta tapahtui ja vahingossa poistin ne ikiajoiksi. Tätä tämä blogialoittelijan elämä on...
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Torilla
Olin viettämässä viikonloppua kotipitäjässäni Karhulassa. Karhulan keskusta on yleensä autio ja kolkko, eikä siellä normaalina iltana paljon ihmisiä tapaa. Surkutellen myös katselin monia torin ympärillä olevia liiketiloja, jotka kumisivat tyhjyyttään. Jaksan myös aina ihmetellä missä kaikki nuoret nykyään hengaa. Itse kulutimme torin ympärillä olevia penkkejä aikoinaan joka ilta -satoi tai paistoi.
No, näistä mummon muisteloista asiaan. Joskus kaikkien suurtapahtumien ja mittavien järjestelyiden tohinassa tulee unohdettua, että tapahtumajärjestämiseen ei aina tarvita sen suurempia. Pelkkä toripäivä voi tuoda elämää, ihmisiä ja tunnelmaa katukuvaan. Perjantaina tyhjyyttään kumiseva toriaukio oli lauantaina jotain ihan muuta.
Torien elävöittämisestä on puhuttu paljon ja monissa Euroopan kaupungeissa tori on koko kaupungin sydän, jossa myyjien lisäksi on yleensä myös ohjelmaa ja toria ympäröivät liikkeet ja kahvilat tuntuvat olevan aina auki, niinkuin torikin. Karhulan torinkin kupeessa on katettu esiintymislava, mutta ainakaan tällä kertaa siinä ei ollut ohjelmaa.
Eikä sitä kyllä tällä kertaa kaivannutkaan. Ainakin mulle riitti se, että ympärillä oli ihmisiä, puheensorinaa ja elämää. Mun mielestä torikulttuuri on sellainen asia, jota pitäisi kehittää ja vaalia. Se on hyvä esimerkki siitä, miten vähällä vaivalla voi elävöittää kaupunkikuvaa. Ja tietty oman toripäiväni kruunasi legendaariset (munkki) possot, joita parempia en ole maistanut vielä missään!
 |
| Streetface from Karhula |
No, näistä mummon muisteloista asiaan. Joskus kaikkien suurtapahtumien ja mittavien järjestelyiden tohinassa tulee unohdettua, että tapahtumajärjestämiseen ei aina tarvita sen suurempia. Pelkkä toripäivä voi tuoda elämää, ihmisiä ja tunnelmaa katukuvaan. Perjantaina tyhjyyttään kumiseva toriaukio oli lauantaina jotain ihan muuta.
Torien elävöittämisestä on puhuttu paljon ja monissa Euroopan kaupungeissa tori on koko kaupungin sydän, jossa myyjien lisäksi on yleensä myös ohjelmaa ja toria ympäröivät liikkeet ja kahvilat tuntuvat olevan aina auki, niinkuin torikin. Karhulan torinkin kupeessa on katettu esiintymislava, mutta ainakaan tällä kertaa siinä ei ollut ohjelmaa.
Eikä sitä kyllä tällä kertaa kaivannutkaan. Ainakin mulle riitti se, että ympärillä oli ihmisiä, puheensorinaa ja elämää. Mun mielestä torikulttuuri on sellainen asia, jota pitäisi kehittää ja vaalia. Se on hyvä esimerkki siitä, miten vähällä vaivalla voi elävöittää kaupunkikuvaa. Ja tietty oman toripäiväni kruunasi legendaariset (munkki) possot, joita parempia en ole maistanut vielä missään!
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Tunnelmia töistä
Taustaääni: hakkaavat sormet näppäimillä
Iloitsen: ihmisistä tämän käytävän varrella, jossa sijaitsee myös huone 331
Katselen: palloja leningissä ja seinällä
Odotan: lepoa ja puusaunaa
Seinälläni: muistoja menneistä tapahtumista, ajatuksia tulevista, Vesku Loirin nimmari ja Palomiesten poikakalenteri
Istun: jalat kippuralla sylissä kunnes ne puutuu
Uusi idea: palaverittomat perjantait
Juuri nyt: käsi oven kahvalla lähdössä kotiin
Hyvää viikonloppua!
Iloitsen: ihmisistä tämän käytävän varrella, jossa sijaitsee myös huone 331
Katselen: palloja leningissä ja seinällä
Odotan: lepoa ja puusaunaa
Seinälläni: muistoja menneistä tapahtumista, ajatuksia tulevista, Vesku Loirin nimmari ja Palomiesten poikakalenteri
Istun: jalat kippuralla sylissä kunnes ne puutuu
Uusi idea: palaverittomat perjantait
Juuri nyt: käsi oven kahvalla lähdössä kotiin
Hyvää viikonloppua!
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Be Distorted!
Helsinki-päivälle on löytynyt tanskalainen sisarus, nimittäin Distortion -festivaali, joka järjestetään Köpiksessä vuosittain kesäkuun alussa.
Synnytyskertomus Distortion -festivaalilla on vähän erilainen kuin Helsinki-päivällä. Helsinki-päivä on käynnistynyt Helsinki-seuran aloitteesta ja sitä juhlittiin ensimmäistä kertaa vuonna 1959, alussa hyvinkin pienimuotoisesti. Pikkuhiljaa vuosien saatossa Helsinki-päivä on paisunut valtavaksi tapahtumien kavalkadiksi ja sittemmin vielä Helsinki-viikoksi.
Distortion on syntynyt Kööpenhaminan yöelämä- ja klubiskenessä, ja alunperin sen tarkoitus olikin juhlistaa kaupunkinsa värikästä yöelämää. Pikkuhiljaa tapahtuma alkoi kasvaa. Ensin se laajeni eri klubien järjestämäksi viiden päivän bileputkeksi, kunnes tänä päivänä festivaali käsittää yli 50 eri tapahtumaa ympäri kaupunkia, joita järjestävät ihmiset, yhteisöt, yhdistykset, kaupat, galleriat, klubit jne.
Distortion -festivaali haluaa tutkia kaupunkitilan käyttöä ja tuoda ohjelmaa muuallekkin kuin perinteisille esiintymislavoille. Tapahtumapaikkana voi olla tavaratalo, museo, urheiluhalli, silta..mikä tahansa! Vuodesta 2005 lähtien festivaali on keskittynyt entistä vahvemmin ulkoilmatapahtumiin ja fokusoitunut yöelämän juhlistamisen sijaan katujen elämän elävöittämiseen, alueen ihmisten itsensä toteuttamana.
Festivaalille tunnusomaista onkin nykyään "block partyt" eli kokonaisia kaupunginosia, katuja, ja alueita suljetaan ja niille tuodaan musiikkia, nykytaidetta ja paljon monipuolista ohjelmaa. Festivaalilla ei ole yhtä ainoaa tapahtumapaikkaa, vaan juhlat ovat päivittäin eri alueilla, ja eri alueiden ohjelma vaihtelee järjestäjästä riippuen. Netin kautta kuka tahansa voi ilmoittautua vaikkapa blockpartyjen isännäksi, ja Distortion festariorganisaatio antaa järjestäjille tietyn tuotannollisen tuen. Alueesta ja järjestäjästä riippuen Distortion- festivaalin ohjelma voi olla vaikkapa paraati, bussibileet, katuralli, kirppis, musiikkia tai lähes mitä tahansa.
Helsinki-päivää rakennetaan hyvin samalla tavalla kuin Distortion -festaria. Vaikka itse toiminkin koko homman tuottajana ja mulla on lusikkani jokaisessa sopassa, niin sen satapäinen ohjelma ei todellakaan ole ainoastaan minun oma luomukseni.
Helsinki-päivää ja sen sisältöä tehdään vahvasti eri tahojen kanssa yhteistyössä. Näitä ovat, niinkuin Distortionissa; yhdistykset, yhteisöt, kaupat, seurat, kaupungin eri virastot jne jne. Ja samaan tapaan kuin Distortionissa: periaatteessa jokainen yhteisö/yhdistys tms, joka on innokas järjestämään tapahtuman ja jolla on siihen resurssit, saa siihen Helsinki-päivänä hyvät puitteet.
Helsinki-päivä muodostuu vuorovaikutuksessa monien tekijöiden kanssa. Minun hommani on lähinnä ottaa vastaan ideoita, jalostaa niitä yhdessä eteenpäin, heitellä lisää ideoita, ja saattaa eri toimijoita yhteen. Oma ideologiani on, että Helsinki-päivä on nimensä mukaisesti kaikkien helsinkiläisten (ja täällä vierailevien) juhlapäivä, ja sen sisältöä tehdään yhdessä. Ei ole olemassa mitään valmista kaavaa, millainen päivän pitäisi minäkin vuonna olla.
En koskaan etukäteen tiedä millainen seuraavasta Helsinki-päivästä tulee, koska se muokkautuu aina ihan omanlaisekseen kokonaisuudeksi. Sen verran voin tietysti jo tulevasta kesästä sanoa, että kauan ei tarvi enää arvuutella, on meillä jo aika hieno setti kasassa. Ensimmäiset ohjelmatiedot ilmestyvät nettsivuille http://www.helsinkiviikko.fi/ ensi viikolla.
Mutta sen verran kyllä kutkuttaa mielessä tuo Tanskan malli, että ehkä pitää joku vuosi tehdä opintomatka Distortioniin. Blockpartyja ympäri Helsinkiä eri kaupunginosissa...ei hullumpi idea tuleville vuosille!
Synnytyskertomus Distortion -festivaalilla on vähän erilainen kuin Helsinki-päivällä. Helsinki-päivä on käynnistynyt Helsinki-seuran aloitteesta ja sitä juhlittiin ensimmäistä kertaa vuonna 1959, alussa hyvinkin pienimuotoisesti. Pikkuhiljaa vuosien saatossa Helsinki-päivä on paisunut valtavaksi tapahtumien kavalkadiksi ja sittemmin vielä Helsinki-viikoksi.
Distortion on syntynyt Kööpenhaminan yöelämä- ja klubiskenessä, ja alunperin sen tarkoitus olikin juhlistaa kaupunkinsa värikästä yöelämää. Pikkuhiljaa tapahtuma alkoi kasvaa. Ensin se laajeni eri klubien järjestämäksi viiden päivän bileputkeksi, kunnes tänä päivänä festivaali käsittää yli 50 eri tapahtumaa ympäri kaupunkia, joita järjestävät ihmiset, yhteisöt, yhdistykset, kaupat, galleriat, klubit jne.
 |
| kuva:visitdenmark.com |
Distortion -festivaali haluaa tutkia kaupunkitilan käyttöä ja tuoda ohjelmaa muuallekkin kuin perinteisille esiintymislavoille. Tapahtumapaikkana voi olla tavaratalo, museo, urheiluhalli, silta..mikä tahansa! Vuodesta 2005 lähtien festivaali on keskittynyt entistä vahvemmin ulkoilmatapahtumiin ja fokusoitunut yöelämän juhlistamisen sijaan katujen elämän elävöittämiseen, alueen ihmisten itsensä toteuttamana.
 |
| kuva:Tobias Holzer |
Festivaalille tunnusomaista onkin nykyään "block partyt" eli kokonaisia kaupunginosia, katuja, ja alueita suljetaan ja niille tuodaan musiikkia, nykytaidetta ja paljon monipuolista ohjelmaa. Festivaalilla ei ole yhtä ainoaa tapahtumapaikkaa, vaan juhlat ovat päivittäin eri alueilla, ja eri alueiden ohjelma vaihtelee järjestäjästä riippuen. Netin kautta kuka tahansa voi ilmoittautua vaikkapa blockpartyjen isännäksi, ja Distortion festariorganisaatio antaa järjestäjille tietyn tuotannollisen tuen. Alueesta ja järjestäjästä riippuen Distortion- festivaalin ohjelma voi olla vaikkapa paraati, bussibileet, katuralli, kirppis, musiikkia tai lähes mitä tahansa.
Helsinki-päivää rakennetaan hyvin samalla tavalla kuin Distortion -festaria. Vaikka itse toiminkin koko homman tuottajana ja mulla on lusikkani jokaisessa sopassa, niin sen satapäinen ohjelma ei todellakaan ole ainoastaan minun oma luomukseni.
 |
| Helsinki-päivä Töölöntorilla. Osa Helsinki-päivää 2010. Pääjärjestäjänä Töölö-seura. Kuva: Marita Haukemaa |
Helsinki-päivää ja sen sisältöä tehdään vahvasti eri tahojen kanssa yhteistyössä. Näitä ovat, niinkuin Distortionissa; yhdistykset, yhteisöt, kaupat, seurat, kaupungin eri virastot jne jne. Ja samaan tapaan kuin Distortionissa: periaatteessa jokainen yhteisö/yhdistys tms, joka on innokas järjestämään tapahtuman ja jolla on siihen resurssit, saa siihen Helsinki-päivänä hyvät puitteet.
 |
| Helsinki Bike Show Rautatientorilla. Osa Helsinki-päivää 2010. Tapahtuman pääjärjestäjänä MMAF. Kuva : Kimmo Brandt |
Helsinki-päivä muodostuu vuorovaikutuksessa monien tekijöiden kanssa. Minun hommani on lähinnä ottaa vastaan ideoita, jalostaa niitä yhdessä eteenpäin, heitellä lisää ideoita, ja saattaa eri toimijoita yhteen. Oma ideologiani on, että Helsinki-päivä on nimensä mukaisesti kaikkien helsinkiläisten (ja täällä vierailevien) juhlapäivä, ja sen sisältöä tehdään yhdessä. Ei ole olemassa mitään valmista kaavaa, millainen päivän pitäisi minäkin vuonna olla.
 |
| Helsinki-päivän karnevaalibileet Senaatintorilla. Osa Helsinki-päivää 2010. Pääjärjestäjänä Helsingin kaupunki. Kuva: Kimmo Brandt |
En koskaan etukäteen tiedä millainen seuraavasta Helsinki-päivästä tulee, koska se muokkautuu aina ihan omanlaisekseen kokonaisuudeksi. Sen verran voin tietysti jo tulevasta kesästä sanoa, että kauan ei tarvi enää arvuutella, on meillä jo aika hieno setti kasassa. Ensimmäiset ohjelmatiedot ilmestyvät nettsivuille http://www.helsinkiviikko.fi/ ensi viikolla.
Mutta sen verran kyllä kutkuttaa mielessä tuo Tanskan malli, että ehkä pitää joku vuosi tehdä opintomatka Distortioniin. Blockpartyja ympäri Helsinkiä eri kaupunginosissa...ei hullumpi idea tuleville vuosille!
 |
| kuva: copenhagennightlife.com |
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Rakennuspalikoita
Hyvin tuotettu tapahtuma rakentuu aina tietyn perustan ja tiettyjen rakennuspalikoiden varaan. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset luvat ja ilmoitukset, siivous, roskikset ja vessat, turvallisuus ja järjestyksenvalvonta. Kun nuo palikat on hyvin mietitty ja suunniteltu etukäteen, voi niiden varaan sitten rakentaa hyvän ohjelman, hyvät puitteet yleisölle ja kokonaisvaltaisesti onnistuneen tapahtuman.
Itselläni on kuitenkin viikonloppuna ollut vähän erilaiset rakennuspalikat mielessä. Kivan viikonlopun kulmakivet on olleet jotakuinkin tälläisiä:
- Sopivasti hyvää kahvia
- Paljon hyvää lukemista ja musiikkia
- Haaveilua keväästä ja kevätkengistä
- Haaveilua kesästä ja yrttipenkistä
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Monta palloa (tai lautasta) ilmassa
Olen oikeastaan aina ollut ihminen, joka ei pysty tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan: aamupalapöydässä on pakko lukea lehteä ja räplätä puhelinta, ripsiväriä laittaessa kampaan samaan aikaan tyttären tukkaa ja kun siivoan, bravuurini on imurointi ja pölyjen pyyhintä samanaikaisesti, joskus yhdistettynä lattian moppaamiseen.
No mutta. Sitten kun on kyse aivokapasiteetin jakamisesta kymmenien eri tapahtumien suunnittelun ja toteutuksen suhteen, ollaankin jo ihan eri asiassa. Eilen oli Helsinki-päivän ja -viikon ohjelmiston deadline, ja sähköpostiin putoilee tasaisin väliajoin tapahtumatietoja, ja postilaatikon täyttymisvaroituksia. Nyt pitäisi saada homma pian kasaan. Jokaiseen meiliin pitäisi reagoida, jokaista tapahtumaa pitäisi punnita monelta eri kannalta, ja jokaisen järjestäjän kanssa pitäisi sopia tuotannollisista yksityskohdista tai kysyä tarkentavia kysymyksiä. Ja tiedän: ei kaikki ole niin päivän päälle, mutta minkäs sitä kaikkimulleheti -luonnolleen voi.
Voimia sisäisen kaaokseni keskelle saan kuitenkin erityisesti siitä, että kesäkuusta on muodostumassa taas tosi hieno paketti! Yhtenä hauskana uutuutena on pakko mainita Pohjoismainen jongleeraustapahtuma 9.-12.6. jolloin saamme vieraaksemme yli sata huippujonkkaajaa ympäri maailmaa tänne Helsinkiin. Tämä festari tulee myös osaksi Helsinki-viikkoa (jonka nettisivut muuten alkavat pikkuhiljaa päivittyä osoitteessa http://www.helsinkiviikko.fi/) .
Pohjoismainen jongleeraustapahtuma, tai Nordic Juggling Convention järjestetään jo 27. kerran, joista Suomessa tapahtuma on järjestetty aikaisemmin 3 kertaa. Tänä vuonna nykysirkuksen raja-aitoja kaatava Sirkus Supiainen, on iloksemme ottanut vetovastuun tästä hienosta tapahtumasta ja tuo sen Helsinkiin. Esityksiä on ympäri kaupunkia, ja tapahtuman gaalanäytös järjestetään uutukaisessa Cirko-talossa Suvilahdessa.
Eli kaupungilla liikkuessaan ei kannata ihmetellä jos näkee katukuvassa tyyppejä heittelemässä keiloja, kumiankkoja tai vaikka tuoleja...ne VOIVAT olla osa tätä tapahtumaa.
Loppukaneettina on pakko todeta, että kyllä tämä tuottajan hommakin on aikamoista jongleerausta. Monta palloa on ilmassa samaan aikaan ja jokaisesta yrittää saada kopin, jonka jälkeen taas heittää sitä vähän eteenpäin. Toivottavasti se näin vertauskuvallisesti sujuu multa vähän paremmin kuin kymmenen vuotta sitten teatteriaikoinani: mulla on edelleen kotona surkuhupaisa VHS-nauha, jossa meidän teatteriryhmä esittelee jongleeraustaitojaan, joita oli huolella hiottu ja harjoiteltu koko talvi. Kun muut etenee siististi rivissä ja heittelee palloja ilmaan, niin minä pyllistelen kahden askeleen välein ja noukin niitä omia pudonneitani maasta.
Eli kukin pysyköön lestissään. Mulla pysyy se moppi ja imurinvarsi kädessä samaan aikaan mutta pallot (ja muut heiteltävät objektit) jätän suosiolla ammattilaisille!
Apua! Lautaset hyökkää!!!
No mutta. Sitten kun on kyse aivokapasiteetin jakamisesta kymmenien eri tapahtumien suunnittelun ja toteutuksen suhteen, ollaankin jo ihan eri asiassa. Eilen oli Helsinki-päivän ja -viikon ohjelmiston deadline, ja sähköpostiin putoilee tasaisin väliajoin tapahtumatietoja, ja postilaatikon täyttymisvaroituksia. Nyt pitäisi saada homma pian kasaan. Jokaiseen meiliin pitäisi reagoida, jokaista tapahtumaa pitäisi punnita monelta eri kannalta, ja jokaisen järjestäjän kanssa pitäisi sopia tuotannollisista yksityskohdista tai kysyä tarkentavia kysymyksiä. Ja tiedän: ei kaikki ole niin päivän päälle, mutta minkäs sitä kaikkimulleheti -luonnolleen voi.
Voimia sisäisen kaaokseni keskelle saan kuitenkin erityisesti siitä, että kesäkuusta on muodostumassa taas tosi hieno paketti! Yhtenä hauskana uutuutena on pakko mainita Pohjoismainen jongleeraustapahtuma 9.-12.6. jolloin saamme vieraaksemme yli sata huippujonkkaajaa ympäri maailmaa tänne Helsinkiin. Tämä festari tulee myös osaksi Helsinki-viikkoa (jonka nettisivut muuten alkavat pikkuhiljaa päivittyä osoitteessa http://www.helsinkiviikko.fi/) .
Pohjoismainen jongleeraustapahtuma, tai Nordic Juggling Convention järjestetään jo 27. kerran, joista Suomessa tapahtuma on järjestetty aikaisemmin 3 kertaa. Tänä vuonna nykysirkuksen raja-aitoja kaatava Sirkus Supiainen, on iloksemme ottanut vetovastuun tästä hienosta tapahtumasta ja tuo sen Helsinkiin. Esityksiä on ympäri kaupunkia, ja tapahtuman gaalanäytös järjestetään uutukaisessa Cirko-talossa Suvilahdessa.
 |
| Kuva: Finn Dale Iversen |
Eli kaupungilla liikkuessaan ei kannata ihmetellä jos näkee katukuvassa tyyppejä heittelemässä keiloja, kumiankkoja tai vaikka tuoleja...ne VOIVAT olla osa tätä tapahtumaa.
Loppukaneettina on pakko todeta, että kyllä tämä tuottajan hommakin on aikamoista jongleerausta. Monta palloa on ilmassa samaan aikaan ja jokaisesta yrittää saada kopin, jonka jälkeen taas heittää sitä vähän eteenpäin. Toivottavasti se näin vertauskuvallisesti sujuu multa vähän paremmin kuin kymmenen vuotta sitten teatteriaikoinani: mulla on edelleen kotona surkuhupaisa VHS-nauha, jossa meidän teatteriryhmä esittelee jongleeraustaitojaan, joita oli huolella hiottu ja harjoiteltu koko talvi. Kun muut etenee siististi rivissä ja heittelee palloja ilmaan, niin minä pyllistelen kahden askeleen välein ja noukin niitä omia pudonneitani maasta.
Eli kukin pysyköön lestissään. Mulla pysyy se moppi ja imurinvarsi kädessä samaan aikaan mutta pallot (ja muut heiteltävät objektit) jätän suosiolla ammattilaisille!
 |
| Kuva: E.K.I. |
Apua! Lautaset hyökkää!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)