Torilla

Olin viettämässä viikonloppua kotipitäjässäni Karhulassa. Karhulan keskusta on yleensä autio ja kolkko, eikä siellä normaalina iltana paljon ihmisiä tapaa. Surkutellen myös katselin monia torin ympärillä olevia liiketiloja, jotka kumisivat tyhjyyttään. Jaksan myös aina ihmetellä missä kaikki nuoret nykyään hengaa. Itse kulutimme torin ympärillä olevia penkkejä aikoinaan joka ilta -satoi tai paistoi.

Streetface from Karhula

No, näistä mummon muisteloista asiaan. Joskus kaikkien suurtapahtumien ja mittavien järjestelyiden tohinassa tulee unohdettua, että tapahtumajärjestämiseen ei aina tarvita sen suurempia. Pelkkä toripäivä voi tuoda elämää, ihmisiä ja tunnelmaa katukuvaan. Perjantaina tyhjyyttään kumiseva toriaukio oli lauantaina  jotain ihan muuta.

Torien elävöittämisestä on puhuttu paljon ja monissa Euroopan kaupungeissa tori on koko kaupungin sydän, jossa myyjien lisäksi on yleensä myös ohjelmaa ja toria ympäröivät liikkeet ja kahvilat tuntuvat olevan aina auki, niinkuin torikin. Karhulan torinkin kupeessa on katettu esiintymislava, mutta ainakaan tällä kertaa siinä ei ollut ohjelmaa.

Eikä sitä kyllä tällä kertaa kaivannutkaan. Ainakin mulle riitti se, että ympärillä oli ihmisiä, puheensorinaa ja elämää. Mun mielestä torikulttuuri on sellainen asia, jota pitäisi kehittää ja vaalia. Se on hyvä esimerkki siitä, miten vähällä vaivalla voi elävöittää kaupunkikuvaa. Ja tietty oman toripäiväni kruunasi legendaariset (munkki) possot, joita parempia en ole maistanut vielä missään!