Eli kaikki pääkaupunkiseudulla liikkuvat: kannattaa napata liite mukaan! Ja mitä tähän mun väijymiseen tulee, niin mun mielestä on hauska tarkkailla ihmisiä ja sitä, miten ne ottaa vastaan tämän meidän tuotoksen: kuka lukee liitteen, kuka vaan selailee sitä, kuka nappaa sen laukkuun mukaan, kuka ohittaa sen täysin.
Helsinki-päivä ja -viikko näkyy sekä kuuluu jo muutenkin ympäri kaupunkia. Mainokset rullaa Adshelleissa, Lasipalatsin seinä on otettu haltuun ja Radio Helsinkiä kannattaa kuunnella H-hetkeen asti jos haluaa voittaa ilmaislippuja ja muuta mukavaa.
Täällä toimistolla ja omassa työarjessani lähestyvä tapahtuma näkyy juoksenteluna, kaoottisena työpöytänä, tunneskaalana joka vaihtelee minuutissa tyytyväisyydestä epätoivoon ja huoneeni ovella ramppaavina ihmisinä. Yöt menee aivotöitä tehdessä ja aamut käynnistyy kahviämpärillisten avulla. Nämä viimeiset viikot toivon aina, että olisin jossain liukuhihnatyössä, jossa kellään ei olisi mulle mitään asiaa ja saisin vaan rauhassa vaikka koota kuulakärkikyniä tai jotain. Mutta viimeistään sitten kun tapahtuma on päällä, muistan miksi alunperin olen tälle alalle tullut ja joka kerta kaivan vielä sen nenäliinapaketinkin esille. Sniff!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti